Rähmiminen oli helpottanut aika paljon jo kun menimme eläinlääkärille. Emäntä oli huuhtonut silmiä ja pyyhkinyt ahkerasti vedellä. Eläinlääkäri katsoi silmät ja totesi, että hieman punoittaa ja rähmii, mutta ei välttämättä tarvitse mitää ihmeenpää hoitoa. Saattaa johtua tuulesta tai katupölystäkin. Kirjoitti varmuuden varalta silmätippareseptin, mutta lääkettä ei tarvitse hakea, jos tilanne ei pahene selkeästi. Eli nyt jatketaan huuhteluita niin eiköhän tämä tästä hellitä.
Hyppäsin muuten vaa'alle samalla käynnillä ja painoa oli 14,6 kg.
Jään isännän kanssa viikonlopuksi kotiin kun emäntä lähtee hurvittelemaan Poriin. Kukaan siis tuskin raportoi tänne ennen ensi viikkoa.
23. heinäkuuta 2009
Lääkäriin
Tänään pyörähdetään Sopulitiellä, koska oikea silmäni on alkanut rähmimään. Meidän piti jo mennä eilen, mutta kun minut oli köytetty tuvavöihin auton takapenkille, ei auto startannutkaan. No tänään uusi yritys metrolla. Silmä ei onneksi kutise ja rähmääkin tulee melko vähän. Tällä viikolla jäi leikit Celmin kanssa väliin, etten tartuttaisi tulehdusta eteenpäin :( No, toivottavasti taas ensi viikolla pääsee painimaan.
16. heinäkuuta 2009
Harva hammasrivi
Ruikulipäivä
Meillä oli sovittu illaksi leikkitreffit Celmin kanssa Otsolahteen. Kokeilin ensimmäistä kertaa nyt myös metroa, aika jännää. Lämmin sää vei taas veronsa, mutta kyllä me pojat jaksoimme yli tunnin painia. Osaamme nyt jo itsekin huilia välillä, kun tiedämme että aikaa on.
Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin vatsassa möyriä ja meninkin pellon reunalle vääntämään ruikulia. Aamupäivällä oli masu ollut vähän sekaisin ja väänsin löysät asfaltille. En tiedä johtuikohan se vain Tervasaaressa popsimastani hanhenkakasta vai onkohan täällä jotain ripulia liikkellä. Kadulla on kyllä näkynyt löysiä läjiä, kun niitähän ei kovin helposti saa pussiin kerättyä... No leikit loppui sitten ja lähdettiin hakemaan Attapectiä, vesi onneksi maistui ja tabletinkin söin nakinpalojen siivittämänä ongelmitta. Matka tosin oli kyykkimistä ja pungertamista, vaikkei tulosta oikein syntynytkään.
Kotiin päästyä lepäilin hetken ja iltaruoka maistui entiseen tapaan. Yöllä emäntä heräsi extra lenkille, mutta ei minulla edes ollut hätä. Aamulla sitten tuli normi torttu taas... Että semmoinen ruikulipäivä.
Tapasin muuten aika kivan tytön, Jojon, eilen Tervasaaressa. Sillä oli lurpat korvat ja mustia laikkuja ja pilkkuja. Sekin on neljän kuukauden ikäinen ja aika sutjakan näköinen pakkaus. Poskivillat siltä kumma kyllä puuttuivat, mutta korvista ja heltasta sai myös hyvän painiotteen.
Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin vatsassa möyriä ja meninkin pellon reunalle vääntämään ruikulia. Aamupäivällä oli masu ollut vähän sekaisin ja väänsin löysät asfaltille. En tiedä johtuikohan se vain Tervasaaressa popsimastani hanhenkakasta vai onkohan täällä jotain ripulia liikkellä. Kadulla on kyllä näkynyt löysiä läjiä, kun niitähän ei kovin helposti saa pussiin kerättyä... No leikit loppui sitten ja lähdettiin hakemaan Attapectiä, vesi onneksi maistui ja tabletinkin söin nakinpalojen siivittämänä ongelmitta. Matka tosin oli kyykkimistä ja pungertamista, vaikkei tulosta oikein syntynytkään.
Kotiin päästyä lepäilin hetken ja iltaruoka maistui entiseen tapaan. Yöllä emäntä heräsi extra lenkille, mutta ei minulla edes ollut hätä. Aamulla sitten tuli normi torttu taas... Että semmoinen ruikulipäivä.
Tapasin muuten aika kivan tytön, Jojon, eilen Tervasaaressa. Sillä oli lurpat korvat ja mustia laikkuja ja pilkkuja. Sekin on neljän kuukauden ikäinen ja aika sutjakan näköinen pakkaus. Poskivillat siltä kumma kyllä puuttuivat, mutta korvista ja heltasta sai myös hyvän painiotteen.
12. heinäkuuta 2009
Onko se saksanpaimenkoira?
Varmaan värityksen takia minua luullaan välillä seefferiksi. Aika hassua... Eikö ne näe, että minulla on kippura häntä! Tai sitten se johtuu uudesta katu-uskottavasta kaulapannastani. Ei enää punaista pikkupentujen lällypantaa.
Komeaan kuonooni on tullut läjä punaisia karvoja ja rintaan vaaleaa. Pentukarvakin alkaa jo vaihtua pikkuhiljaa ja ainakin häntä on tuuhentunut.
Koiranpainia
Pepe-serkulla kylässä
Tässä viimein myös kuva Pepe-serkusta (Piparkakkutalon Pumpernikkeli). Olimme yhdessä kävelyllä. En itse jaksa vielä yhtä pitkiä lenkkejä kuin Pepe, joten joudun kääntymään aina takaisin kotiin kesken lenkin. Isona minustakin tulee yhtä reipas kuin Pepe.
Pepe livahti myös pihasta, kun naapurin nartulla oli juoksuaika. Jostain aidan raosta se vanhus livahti, kuin nuoret koirat konsanaan. Aika viriili pappa!
Pepe livahti myös pihasta, kun naapurin nartulla oli juoksuaika. Jostain aidan raosta se vanhus livahti, kuin nuoret koirat konsanaan. Aika viriili pappa!
10. heinäkuuta 2009
Tehostetta hakemaan
Neljä kuukautta mittarissa ja kävin taas eläinlääkärissä. Painoa oli kokonaiset 13 kiloa ja jalat olivat suorat ja kaikki muutenkin kohdallaan. Eläinlääkäri kehui komeaa kuonoani ja sanoi, että turkista tulee varmasti paksu. Sain kaksi piikkiä tällä kertaa, mutten välittänyt taaskaan kummemmin.
Minulla on jo kaksi uutta hammastakin eturivissä.
Minulla on jo kaksi uutta hammastakin eturivissä.
4. heinäkuuta 2009
Leikkitreffit
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)