On kelejä pidellyt! Täällä etelässä on kylmää, tuulee ja tuiskuaa. Minä en ole moksiskaan, kunhan pysytään liikkeessä. On kiva tonkia hankia ja pomppia jättiloikilla eteenpäin ja upota välillä hännänpäätä myöten kinokseen. Koirapuistossa ei vaan leikkikavereita tahdo löytyä. Lyhytkarvaiset ei kai tarkene, tai sitten omistajat eivät viitsi värjötellä tuulisessa saaressa. Teitä ei myöskään ole aurattu, joka karistaaa pahimmat hienohelmat jo alkuunsa.Emännän varustuksella selviää vaikka Siperiassa. Jaloissa karvavuoratut saappaat villasukkien kera ja päässä kypärähattu, myssy ja vielä huppu. Vähän hassultahan se näyttää, mutta eipä siellä ole ketään katsomassa. Itsellänikin on melko komea turkki, vaikka nyt itse sanonkin. Tällä pärjää, vaikka tuuli vähän kipakammin tuivertaakin.
Yli tunnin lenkin jälkeen suuntasimme takaisin kotiin. Emäntä oli järjestänyt taas omia virikkeitään. Tällä kertaa minun täytyi etsiä aamuruokaani. Käskystä lähdin nenä tuhisten matkaan ja etsin eteisestä, keittiöstä, olkkarista... Lopuksi nenä johdatti vessaan, josta kippo lopulta löytyikin. En ymmärrä miksei vessanpöntöstä muka voi juoda, jos vessassa voi kerran syödäkin.
Eilen emäntä toi valtavan säkin jäisiä luita ja lihoja. Se oli koirakoulu Vision syventävällä luonnonmukaisen ruokinnan luennolla ja näköjään sieltä tarttui ihan maistuvia oppeja mukaan.
