20. maaliskuuta 2010

Mä olen niin ROP!

Tänä aamuna startattiin 7.30 rautatieasemalta kohti Tamperetta. Junaliput lemmikkivaunuun hankittiin jo hyvissä ajoin ruuhkien pelossa, mutta olimme ainoat koko vaunussa. Taitaa koiranäyttelyharrastajat suosia yksityisautoilua julkisen liikenteen sijaan. Jatkoimme matkaa paikallisbussilla Pirkkahallille, jossa siis järjestettiin Tampereen kansainvälinen koiranäyttely 2010.

Tuomari oli nopea ja kehään päästiin ajallaan.

JUN ERI JUK1 PU1 SERT ROP
"1-vuotias. Oikea purenta. Tummat silmät, hyvän muotoiset. Korvat hyväasentoiset. Kaunis runko. Hyvät kulmaukset. Turkki kunnossa."

Aika lyhytsanainen arvostelu, mutta lopputuloksessa ei ole mitään vikaa.

Upeita koiria nähtiin ja mukaviin ihmisiin tutustuttiin. Hyvä, mutta aika raskas reissu tällaiselle juniorille.

Kuvaajaa ei ollut matkassa, joten poukkoilujani ei valitettavasti tällä kertaa tallennettu videolle. Tässä kuitenkin yksi emännän nappaama kuva "varikolta".

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Rudille hurjasti vielä rapsutuksia ja halauksia!

Oli tosi mukava tavata teidät ja toivottavasti kummallekaan ei jääny musta hirveitä traumoja, ku niin teidän seuraan sielä tryykäsin! ;)

Mites sielä ryhmäkehässä meni, oliko jännää?

Terv. Piia Y-H Vaasan mäeltä

Wuf! kirjoitti...

Oli kiva tavata ja tylsäähän se odottelu olis yksin ollut. :)

Ryhmäkehä meni vähän miten sattu... Vähän ehkä turhan pitkä päivä, kun aika kakarahan se vielä on. Poukkoilua, eikä seisominenkaan enää oikeen napannut. Ahtaassa kehässä olis ollut paljon kivempi leikkiä viereisten koirien kanssa. Mutta ymmärtäähän sen, kun tollanen juniori joutuu olemaan koko päivän lyhyessä narussa muiden koirien ympäröimänä... Sitten kun yleisön eteen päästiin ja oli tilaa juosta, niin sehän yritti pinkoa, minkä kintuistaan irti sai. Hyvä ettei kuristunu siihen näyttelyhihnaan. Eli varmasti aika huvittava näyttäytyminen. :D Lisäksi se kuuluttaja ei tuntenut rotua ja vaikka yritin kuinka monta kertaa sanoa sille eurasier, se vain jankkasi, että "eurasian mikä?". Sijoituksia ei luonnollisesti tullut, mutta kokemusta kumminkin.

T. Kaisa